perjantai 27. maaliskuuta 2015

Kielletään pyöräily, osa 2


Jokin kesänkaltainen asia väistämättä lähestyy ja maantie kutsuu. Nostetaanpa Kielletään pyöräily-sarjaan kohta Mikkelistä, valtatieltä 13, niin tulee tasapuolisesti parjattua myös maantienpitäjää ainaisen kadunpitäjille valittamisen ohessa.

Tässä kohdassa, pyöräilijä on esim. Lappeenrannasta tai Kouvolasta tullessaan ajanut n. 100 kilometriä maantien reunaa. Perushomma: ei mukavin mahdollinen pyöräilykokemus mutta omien kokemusteni mukaisesti ihan turvallista ja sujuvaa matkantekoa. Mikkeli toivottavaa pyöräilijät tervetulleiksi, kuinkas muuten kuin kieltämällä pyöräilyn. Kielto jatkuu reilun kilometrin ja tienpitäjän (Pohjois-Savon Ely-keskus) mukaan kiellon peruste on turvallisuus. Kohdalle on rakennettu erillinen jalankulku- ja pyöräilyväylä jota ei sitten kuitenkaan vaivauduttu asfaltoimaan saati merkitsemään lain mukaisesti pyörätieksi. Käytännössä kevyellä rengastuksella varustetulle maantiepyöräilijälle annetaan vaihtoehdoiksi siirtyä taluttamaan murskepintaiselle "pyörätielle" tai jatkaa lainsuojattomana ajoradan reunaa pitkin.

Sitä en ymmärrä, miten valtatien rinnalle rakennettu soratie muuttaa valtatien reunassa pyöräilemisen yht'äkkiä niin vaaralliseksi että se pitää kieltää? Ymmärtääkö joku muu? Ely-keskuksen mukaan kieltoa ei ole syytä poistaa. Voisiko viranomaiselta vaatia johdonmukaista toimintaa ja yleistä pyöräilykieltoa valtateille, perusteena tietysti turvallisuus?

lauantai 7. maaliskuuta 2015

Vuoden pyöräilykunta 2015, osa 2

Lappeenrannan baana sijaitsee Saimaan jäällä. Ei talvikunnossapitoa.

Lappeenranta on nyt siis vuoden 2015 pyöräilykunta. Mitä se tarkoittaa ja miten asiaan pitäisi suhtautua?

Aiemmassa blogikirjoituksessa viime keväältä pohdittiin vuoden pyöräilykunta- tittelin taustoja.

Suhtaudun titteliin lupauksena johon kaupunki hakemuksen tehdessään sitoutui. Lupauksena siitä, että hyvin alkanut pyöräilyolosuhteiden kehittäminen Lappeenrannassa jatkuu. Yhteistyö virkamiesten,  pyöräilijöiden ja seurojen kanssa syvenee entisestään ja tekemiseen sijoitetaan enemmän resursseja. Lupauksena siitä että monen jo hyvällä tolalla olevan kokonaisuuden  rinnalla otetaan todesta ne vaikeammat kokonaisuudet jotka vielä ovat retuperällä. 

Hyvällä tolalla kiistatta on se vuorovaikutus joka virkamiesten ja pyörälijöiden välille on luotu. Myös talvikunnossapito sekä pääväylien tunnistaminen ja parantaminen ovat hyvässä jamassa. Seuraavana konkreettista tekemistä pitää saada aikaan ainakin seuraavissa asioissa: Liikenneviraston ohje pyöräilyväylien suunnittelusta täytyy jalkauttaa katusuunnitteluun, tietöiden yhteydessä täytyy  urakoitsijoilta vaatia automaattisesti asialliset varareitit pyöräteille ja laiton pysäköinti pyöräteillä täytyy aktiivisin toimin saada kuriin.
Titteli velvoittakoon myös pyöräilijöitä! Tekstaripalstalla ja netissä on turha mussuttaa. Palaute on annettava rakentavana niille ketkä asioista vastaavat. Pyöräilijöiden ääni kuuluu vain jos he itse sitä käyttävät. Ja mitä runsaampaa, asiallisempaa ja asiantuntevampaa tuo äänenkäyttö on, sitä enemmän se asioihin vaikuttaa.

Ei Lappeenranta koskaan pyöräilyn suhteen valmiiksi tule mutta porukalla siitä tehdään parempi. Tämä titteli toimikoon kannustimena ja lupauksena.

Matti Pesu