Aurauksesta hyvä arvosana! Ja mietintää talvikunnossapidosta yleisesti.

Luminen tervehdys!

Talvi on ollut tasaisesti luminen mutta menneen viikon torstaina tehtiin ensimmäinen kunnon stressitesti pyöräteiden auraamiselle koko yön kestäneen lumimyrskyn myllätessä. Kunnossapito selvitti tilanteen hienosti! Esitämme kaupungille kiitoksen hyvin hoidetusta pyöräteiden aurauksesta ja lumien poistosta. Talveen mittaan on ollut mukava nähdä, että pyöräteiden auraus sujuu säntillisesti ja teiden varsilta poistetaan säännöllisesti aurauksen myötä syntyneitä lumivuoria.

Hyvin aurattu ja penkat poistettu.

Talvikunnossapidossa on pyörätien käyttäjän näkökulmasta erotettavissa muutama tärkeä seikka:

• Yhtenäisten reittien tunnistaminen ja kunnossapidon hoitaminen aina koko reitti huomioiden
• Nopeasti ja luotettavasti tapahtuva auraus. Pyöräilijän täytyy voida luottaa aurauksen tapahtuneen ja pyöräteiden olevan siinä kunnossa kuin kunnossapitoluokitus ja muut määrittelyt lupaavat.
• Aurauksen oikea-aikaisuus. Tällä tarkoitetaan pyörätien auraamista vasta autotien auraamisen jälkeen niissä paikoissa, joissa autotien aurausjätteet lentävät pyörätielle. 
• Pyöräteitä kaventavien aurausvallien ja penkkojen poisto aurauksen jälkeen eli lumen pois ajo.
• Viimeistely: risteyksien, suojatiekohtien ja muiden vaikeasti aurattavien kohtien puhdistaminen

Yhtenäisten reittien huomioiminen talvikunnossapidossa on yhtä tärkeää kuin yhtenäisten reittien huomioiminen pyöräteitä rakennettaessa. Jotta pyöräily kaupungin eri osien välillä olisi mahdollista, täytyy väylien se mahdollistaa myös talvella. Yksi huonosti aurattu tai laiminlyöty pätkä muuten esimerkillisessä kunnossa olevan reitin keskellä voi helposti saada aikaan työmatkapyöräilijän matka-ajan tuplaantumisen mitä on vaikea hyväksyä arkiaamun kiireissä. Pyöräilijöille pitää pystyä viestimään mitkä nämä yhtenäisesti aurattavat reitit ovat, jotta he voivat ohjata oman kulkemisensa niille.

Nopea ja luotettava auraus sekä oikea-aikaisuus ovat sujuvan pyöräilyn kannalta tärkeitä toimenpiteitä. Oikea-aikaisuudessa epäonnistuminen pilaa pahimmillaan luotettavasti tapahtuneen pyörätien auraamisen joten näiden kahden asian huomioiminen yhdessä on kriittinen asia.

Epäonnistuminen oikea-aikaisuudessa.
Hetkeä aikaisemmin pyörätie oli hienosti aurattu.

Lumen pois ajo ja viimeistely eivät yleensä ole niin kiireellisiä tai kriittisiä asioita kuin auraaminen ja oikea-aikaisuus. Näiden säännöllinen ja suunniteltu tapahtuminen ovat kuitenkin tärkeitä heti kun auraamisesta  resursseja vapautuu. Leveät lumipenkat rajoittavat pahimmillaan eri tiellä liikkujien mahtumista väylille ja saavat aikaan tulppia ja vaaratilanteita mm. yhdessä väärinpysäköityjen autojen kanssa. Viimeistelyn unohtuminen taas vaarantaa liikkumista erityisesti risteysalueilla joissa huomion kohteita on muutenkin paljon ja joissa onnettomuudet useasti tapahtuvat.

Lumipenkat ja väärinpysäköity auto luovat yhdessä esteen.

Lappeerannan pyöräteiden kunnossapitoluokat sääntöineen on esitetty kevyen liikenteen raittien aurausohjelmassa. Punaiset pyörätiet kuuluvat kunnossapitoluokkaan 1, siniset luokkaan 2. Homman nimi on se, että

• 1-luokan eli punaisella merkityn pyörätien auraamisen pitää käynnistyä mahdollisimman pian sen jälkeen kun lunta on satanut väylälle vähintään 3 cm tai riittävän ajoissa ennen liikenteen huipputunteja
• 2-luokan eli sinisellä merkityn pyörätien auraamisen pitäisi käynnistyä päivän mittaan jossain vaiheessa kun lunta on satanut 5 cm, yleensä lumisateen loputtua. Pitkään jatkuvan lumisateen aikana sinisilläkin pyöräteillä täytyy pitää avoinna riittävän leveä kulkutie.

Jo nopealla lukemisella tulee mieleen asioita joiden avulla luokittelua ja sääntöjä voisi kehittää tehokkaammaksi. Säännöt sisältävät nykyisellään runsaasti tulkinnanvaraa ("mahdollisimman pian", "riittävän ajoissa", "päivän kuluessa", "riittävän leveä" jne.). Toivottavasti ainakin aurausurakkasopimuksissa laiminlyöntien sanktiointi on kytketty täsmällisempiin ilmauksiin. Luokitus itsessään on välttämätön asia, mutta luokkien 1 ja 2 sisältöä pitäisi arvioida kriittisesti. Punaisia, eli ykkösluokan pyöräteitä on kunnossapidon voimavaroihin nähden nykyluokittelun mukaan liikaa. Pääreitit pitäisi ensin määritellä ja sitten erotella ne nykyisestä 1-luokasta omaan super 1 -luokkaansa, jossa aurattaisiin kokonaisia reittejä eikä alueita kuten nykyään tehdään. Samalla jäljelle jäävien punaisten pyöräteiden luokitusta voisi harkiten pudottaa 2-luokkaan.

Huolellisella suunnittelulla tämä määrittelyjen optimointi voisi tuottaa paremmin pyöräilijöitä palvelevan talvikunnossapidon vähemmällä vaivalla & rahalla.

Matkakeskuksen pyöräparkki ja romupyörät (taas)

Jäi ajatustyö käyntiin kun kirjoittelin edellistä juttua Matkakeskuksen heitteillä olevasta pyöräparkista. Niinpä jatkan aiheesta.

Otetaan alkuun "tilannekuvan" päivitys. Maisema pyöräparkilla nyt helmikuun alussa on tämä:

Neitseellinen hanki kimaltelee sydäntalven pakkasessa ja ohikulkija voi lähes kuulla karhun tuhisevan talvipesässään jossain hangen alla. Urbaanista sijainnista muistuttaa vain vieressä pysäkillä rötköttävä bussi ja hangesta töröttävät ostoskärryt. Sama välinpitämättömyys vallitsee muillakin alueen pyörätelineillä:

Kaikki Matkakeskuksen pyörätelineet ovat kunnossapidon ulottumattomissa.

Huvittavaa tai surullista, mutta löysin saman pyöräparkin kuvan julkaisusta nimeltä Etelä-Karjalan liikennejärjestelmäsuunnitelma (Linkki suunnitelmaan).

Kuvan lähde: Etelä-Karjalan liikennejärjestelmäsuunnitelma, Copyright Reijo Helaakoski.

Suunnitelma päivittää Etelä-Karjalan liikennestrategian tähdäten aina vuoteen 2030. Strategiassa tunnistetaan kevytliikenne sekä kevyenliikenteen ja julkisen liikenteen yhtymäkohdat osana liikennejärjestelmää. Siitä tässä pyöräparkissakin on kysymys sen ollessa merkittävä vaihtosolmu pyöräilyn ja bussi- sekä junaliikenteen välillä. 

Kuten todettu jo aiemmassa kirjoituksessa, parkin kuntoon laittamiseksi tarvittaisiin välittömästi kaksi toimenpidettä: säännöllinen talvikunnossapito osana ympäröivien pysäköintialueiden kunnossapitoa sekä hylättyjen pyörien poistaminen alueelta. Kolmantena toimenpiteenä on lyttyyn ajettujen pyörätelineiden korvaaminen kunnollisilla telineillä jotka mahdollistavat pyörän asiallisen lukitsemisen telineeseen. Hylättyjen pyörien poistamiseen liittyvää valmiiksi seulottua tietoa löytyi pari vuotta sitten julkaistusta suunnitelmasta "Väliaikaiset toimenpiteet Pasilan rautatieaseman pyöräpysäköinnin parantamiseksi". Linkki suunnitelmaan. Suunnitelmassa kuvataan pyörien poistamiseen liittyvät lainkohdat ja todetaan yhteenvetona:

"Romupyörien osalta laki on selkeä: pyörät voi poistaa alueelta ilmoittamalla siitä seitsemän päivää
ennen poistamista. Sellaisten hylättyjen pyörien osalta, jotka vielä ovat ajokuntoisia ja eivät
siten täytä romuajoneuvon määritelmää tilanne on ongelmallisempi. Pyörät voi poistaa alueelta ja
siirtää varastoon, mutta tiedon saaminen omistajille on vaikeaa. Tässä kohdin on siis sovellettava
lain määräystä ilmoittaa ajoneuvojen siirrosta kuuluttamalla.
Euroopan monissa liityntäpyöräpysäköintipaikoissa on käytössä järjestelmä, jossa pitkään seisoneisiin
pyöriin kiinnitetään tarra. Kun pyörään on kertynyt tietty määrä tarroja (se on siis seissyt
pitkään) se kuljetetaan pois. Asiasta on ilmoitettu liityntäpysäköintipaikalla."

 Erittäin toivottavaa olisi, että näihin toimiin päästäisiin jo ennen vuotta 2030.

Esimerkki pyörien poistoilmoituksesta. Kuvan lähde: Väliaikaiset toimenpiteet Pasilan rautatieaseman pyöräpysäköinnin parantamiseksi, 2011.